Investing in Competence Development

I wrote my latest blog post together with Anna Hartikainen. It is published on University of Jyväskylä's executive education blog:
Check it out here I think it rocks.

"TO READ OR NOT TO READ?" Business books as a source of wisdom

My latest blog post is published on University of Jyväskylä's executive education blog:
Check it out here 

HOT TOWN, SO-ME IN THE CITY

Hot town…

I made a business trip to Copenhagen some days ago. Weather was surprisingly warm and it was terrific trip in every way, no complaints what so ever. In fact the presentations and discussions in Copenhagen Business School would be worth a blog post of their own, but I´ll leave reflecting upon those into our travel group´s LinkedIn discussion board. Instead I´ll share some thoughts and learning experiences about using social media (SO-ME for short, in order to get a pithy title for the blog post ;-)) when exploring a new city. What started out as a small experiment, turned out to be a super learning experience and marvelous example of serendipity in action!

...SO-ME in the City

I´ve been to Copenhagen a couple of times before, but a big city offers always something new especially when you do some homework before you go. It is also nice to know what is going on in the city you are visiting. So before the trip I did some basic preparations, read Copenhagen Post online and created a “Copenhagen layer” including my destinations on my Google maps. In addition to those usual things I decided to try out something new: I saved twitter searches with words “Copenhagen” and “cph”. Those were really simple to add as columns into my Android mobile phone´s Tweetdeck application and browse them through every now and then. So whenever somebody tweeted anything that included the words Copenhagen or cph, it would show up on my radar.

Naturally most of the tweets weren´t at all interesting from my perspective. Well, I got the information that Copenhagen´s contaminated tap water was announced to be clear again conveniently from twitter. But then one particular tweet looked very interesting: 

This twitter user Naveen turned out to be a co-founder of a location-based social networking service Foursquare. He was coming to town and foursquare meet arrangements for the next day were taking place at meetup.com site. This was an opportunity you just cannot pass. Luckily my official agenda for the particular day ended around 4pm and dinner was late on the evening. There was just enough time to check this out!

And on the next evening there I was, on the second floor small back room of Café Retro, standing a pint in my hand next to this business innovator, listening to him talking about the Foursquare.com service. Pretty amazing, I never imagined anything like this to happen when I was making my travel arrangements a couple of days before! It was a shame that I had to leave the meet pretty early and rush off to dinner that was on my original plan for the evening. But on the other hand, we had an excellent evening with the group of executives that I was travelling.

The Foursquare itself was actually quite useful service during my stay in Copenhagen. You can use it as a digital city guide, check yourself into places, read tips and recommendations by other people about different places. In Finland there are not so many Foursquare users and you usually know the places you go. But instead in a big foreign city with a lot of users (meaning a lot of content) the service is pretty neat. 

Of course these kind of services come and go and can get quite easily replaced by far superior innovations that we cannot even imagine at the moment. If this blog post now may offer some inspirations for someone, it is easy to think that after some time these thoughts probably look outdated and ancient. That´s how it goes. However, on a general level it is fascinating to think for example:

• What kind of “digital layer” and reality services like these will eventually add to cities? And I don´t mean a virtual reality, but instead real tips&news&updates about real places, from real people, delivered to your mobile device with satellite tracking accuracy

• How will these new ways of communicating form different patterns for social interaction with people we don´t know yet. Traditional way of interacting with strangers is mainly to stare them on the sidewalk and perhaps open up a conversation in a bar. How common these new kind of spontaneous get-togethers of like-minded people will be?

Back of my neck getting dirt and gritty...

Now I´m again one experience richer. And in case this writing offered some ideas and inspiration for someone, it was worthwhile to write it when I was killing time on Kongens Nytorv square before leaving to the airport. Go ahead and try these approaches yourself. For advanced internet users there was nothing totally new here, but I think for many people this could make travelling more interesting. Travelling, including business travelling, is supposed to be also about new ideas and learning experiences, right?

And to make it simple and tempting for those of you who find the whole social media a bit strange: Yes, you can do twitter searches even without a Twitter user account. And yes, you can use Foursquare as a city guide without checking into places and revealing your whereabouts to anyone.

By the way, I have a couple of other business trips abroad on my calendar for this fall. So any tips and comments for my “SO-Me in the city” -practicing are more than welcome.

And just in case that song started to play also in your head, here it is:

Omakohtainen ihmiskoe: viikko ilman verkkoa

Lähtötaso

Tunnustan olevani internetin heavy user. Käytän nettiä usein, tai oikeastaan se on päällä lähes koko ajan, läppärissä ja etenkin puhelimessa. Työkäytön päivittäisiä sovelluksia ovat sähköposti, Yammer, Messenger, LinkedIn, erilaiset työpaikan tietojärjestelmät jne ja luonnollisesti kaikki tiedostot ovat jollakin tapaa nettiyhteyden päässä. Monen muun nettiaktiivin tavoin olen integroinut satoja uutislähteitä RSS-syötteiden lukijoilla ja yhdistänyt sosiaalisen median palveluita Tweetdeckiin.

Myös vapaa-ajalla käytän nettiä jopa useamman kerran tunnissa. Google news, Ampparit, Facebook, Twitter, Google docs, Evernote ja monet muut sovellukset ovat Android-kännykässä ahkerassa käytössä. Jopa hieman ihmetellen täytyy tunnustaa että iltalukeminen on aika usein Twitter-feedin läpikäymistä puhelimen näytöltä, joidenkin sinne linkitettyjen kiinnostavien artikkelien lukemista sekä joidenkin tallentamista myöhempää tutustumista varten.

Diagnoosi on selvä. Huolimatta 70-luvun puolivälin huitteille sijoittuvasta syntymä-hetkestä, kyseessä on jonkin sortin nettiaktiivi. Ei ehkä pahinta laatua, mutta vahvasti sellaiseksi tunnistettava tapaus kuitenkin. Tehdäänpä siis ihmiskoe ja eristetään tämä yksilö internetistä viikon ajaksi. Työaikana tässä olisi isot haasteensa, mutta ensimmäisellä lomaviikolla tekosyitä ei ole.

Arkista harmia

Muutaman päivän ensihavainto on aika ilmeinen, arkirutiinit ja elämä vapaa-ajallakin tukeutuvat yllättävän pitkälti nettipalveluiden hyödyntämiseen. Viikon kokemukset tähän liittyen voisi kiteyttää seuraaviin näkökulmiin.

Näkökulma 1. Palvelu on netissä.
Loman ensimmäiselle viikonlopulle osuu ns poikien reissu Suurajoihin, siihen Classic Rallyyn siis. Erittäin antoisa ja vaiherikas viikonvaihde antaa aihetta tasata yllättäviä kulueriä jälkikäteen. Tavallisesti nämä hoidetaan kätevästi meilissä ja nettipankin siirroilla. Nyt turvaudutaan tekstiviesteihin ja ihan perinteiseen käyntiin pankin konttorissa. Tilisiirto pankin tiskillä tehtynä maksaa muuten nykyisin 5 euroa ja kestää noin puoli tuntia + matkat pankkiin, huhhuh.

Näkökulma 2. Tieto on netissä.
Googlesta ja Wikipediasta on nopea tarkistaa monta juttua. Ilman nettiä huomaa suhteen tietoon muuttuvan hieman. On aika jännää elää ihan vain sen varassa mitä sattuu ulkoa itse muistamaan. Maailma on muuttunut tässä suhteessa todella nopeasti. Nykyisin kaikki maailman faktat kulkevat taskussa mukana. Kukapa olisi uskonut 80-luvulla Aku Ankkaa lukiessa että sudenpentujen käsikirja on tavallaan totta vuonna 2011....

Näkökulma 3: Muisti on netissä.

Syksyllä katsastusmies huomautti toisella puolella etupään ala-pallonivelessä olevan alkavaa väljää. Mutta kummalla puolella, no hankala muistaa puolen vuoden jälkeen huoltoaikaa varatessa, kun sekin muistiinpano oli siellä kielletyssä internet-pilvessä. Samassa paikassa jossa pidetään kauppalistaa, kodin tekemättömien töiden listaa jne.

Toisaalta, monen arkisen jutun voi hoitaa toisinkin, ilman nettiä. Niinhän sitä ennenkin tehtiin. Ennen nettipaastoa ennakoin ääneen että kotityöt jäävät vähemmälle kun se talon puuhalista on siellä netissä. Vastakommentti oli lyhyt ja ytimekäs: ”Tulosta se!”.

Sosiaalinen media, narsismia vai aitoa vuorovaikutusta?

Viikko ilman Facebookkia antaa perspektiiviä miettiä myös hieman sen olemusta. Sosiaalisen median sanotaan aidosti rikastavan ihmisten välistä vuorovaikutusta. Toisaalta on esitetty muitakin näkökulmia. Sosiaalisen median on nähty perinteisen, aidon vuorovaikutuksen sijaan olevan eräänlainen julkinen tila, jossa ihminen on esillä. Myös eräs arvostamani ICT-alan yritysjohtaja tokaisi taannoin että ihmiset ovat pääsääntöisesti aika narsisteja Facebookissa.

Hmm, ehkäpä se on myös niin, Facebookissa ihmiset harrastavat voittopuolisesti vain poliittisesti korrekteja ja yleisesti arvostettavia asioita. Asioita jotka saavat päivityksen lukijoissa edes hieman kateutta tai ihailua aikaan tai muuten kertovat postaajan hyvästä mausta ja omista valinnoista. Facebookissa urheillaan, kokataan gourmeeta ja ollaan mukavia läheisille. Harvemmin kukaan lämmittää kuraläppäpitsoja lapsilleen tai löhöää sohvalla ilman aikeitakaan saada mitään järkevää aikaiseksi. Ja jos joku joskus harvoin on Facebookissa elämäntilanteeseensa tai itseensä pettynyt, niin sekin ilmaistaan instant-komiikan keinoin niin nasevasti että sinänsä paremmalla päällä oleva päivityksen lukija kokee alemmuuden tunnetta jo silkkaa ilmaisun taidokkutta ihaillessaan.

Facebook on julkinen tila, vähintään puolijulkinen. On aika luonnollista että siellä hieman valikoidaan mitä viestitään. Mieluummin sitä ihmisiä ihan livenäkin kohdatessa avaa keskustelun myönteisistä asioista. Miksi verkossa olisi toisin?

Olinko aidompi ilman Facebookkia? Viikon aikana katselin niitä suurajoja, näin kaverin mökillä läheltä joutsenperheen poikasineen, kävin parin viikon tauon jälkeen ahkerasti Hapkido-treeneissä, tein puutöitä, savustin kuhaa, kävin kylpylässä jne Tilannepäivitykset ja kuvat näistä jäivät nyt viikon aikana Facebook-ystäville ja tutuille jakamatta ja tuskin maailma siinä mitään menetti. Kun on muutamia vuosia tottunut Facebookkiin osana arkea, niin itse koki kyllä hieman menettävänsä. Tosin ensimmäiseen lomaviikkoon sopii tietty eristäytyminen...

Totesin että pidempiaikainen poissaolo Facebookista kaventaisi sosiaalista elinpiiriäni huomattavasti. Ei sitä nyt kaikille ehdi soitella tai laittaa kesälomaterveisiä tekstiviestinä usean kymmenen ihmisen jakelulla. Facebook on tehokas tapa olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Ei muuten tule montaa muuta kaupallista palvelua mieleen joita on käyttänyt monta vuotta putkeen päivittäin.

Netitön vapaa-aika, summa summarum

No niin, viikko ilman nettiä. Oliko se järisyttävä juttu? No ei oikeastaan. Netitön kausi osui ensimmäiseen kesälomaviikkoon. Tuolloin ei niin paljon haittaa se että jää ilman rss-feedien, Twitterin ja Facebookin personoitua uutisvirtaa ja laajan verkoston kuulumisia. Aluksi oli jopa hauskaa odotella tv:n uutisia ja säätietoja aina tietyynn kellonaikaan. Toisaalta taantuminen verkottomaan elämään pidemmäksi aikaa olisi kokonaan toinen juttu. Jo viikon kokeilun jälkeen koin jääväni jostain paitsi. Sanomalehti ja Ylen tv-uutiset olivat oikeastaan ainoita uutislähteitäni. Aktiivinen netinkäyttäjä tunsi tässä kohtaa tiettyä rajoittuneisuutta. Twitterin ja rss-feedien avulla olen arkentanut nettiin itselleni personoidun uutiskoosteen. Nyt katsoin ja luin vain ja ainoastaan ne samat uutiset kuin sadattuhannet muutkin. Jotenkin mieleen tuli Pohjois-Korea, vaikka toki tämä omani ja Kimin perheen harjoitteet ovat hieman eri mittaluokan kokeiluja...

Oliko verkoton viikko must-kokeilu vain osoittaakseen itselleen että siihen pystyy? No ei oikeastaan. Voisihan sitä koittaa elää ilman sähköäkin viikon ajan, vain osoittaakseen että pystyy siihen. Hieno juttu ehkä, mutta ei minusta itsetarkoitus.

Joku viikko sitten minulla oli ilo kuunnella Klaus Schwabin puhetta. Tuo maineikas WEF:n perustaja provoisoi yleisöään toteamalla että usein vertaamme teollista vallankumousta ja internet-vallankumousta toisiinsa. Hänen mielestään internet-murros on vielä suurempi. Perusteena se että internet integroituu kovaa vauhtia jopa persoonallisuuteemme! Viikon netittömän elämän elämän jälkeen tuntuu entistä enemmän siltä että Schwabin heitossa on ajatusta. Nykyinen netti palveluineen ei ole “vain” media. Arvelen että reilu 5 vuotta sitten en olisi tunnistanut itseäni tästä blogista, on huimaa pohtia mikä on tilanne vaikkapa 10 vuoden päästä!

Oli myös jännä huomata miten suhde puhelimeen muuttui viikon aikana. Ilman internettiä sen sijainnista ei ollut niin väliä. Itse asiassa alkoi tuntua paikoin turhalta kantaa sitä mukana vain siltä varalta että joku voi soittaa siihen. Voinhan soitella sitten myöhemmin takaisin. Pari vuotta sitten oli vitsi todeta että ”ai voiko tällä soittaakin?” Ei ole vitsi enää. Kännykkä on ainakin minulle kannettava nettilaite vähintään siinä missä kuin se on kannettava puhelinlaitekin.

Kaiken kaikkiaan netittömän viikon aikana huomasin kaipaavani netin uutisvirtoja, kavereiden kuulumisia ja elämää helpottavia palveluita. Toisaalta offline-olotila helpotti keskittymään hetkeen, ilman kännykän selailua. Virkistävä kokeilu.

Niin, mistä idea verkottomaan viikkoon? Sain sen korvatessani kahvitauon kävelyllä toimiston viereisellä luonnonsuojelualueella. Hyviä ideoita syntyy siis myös offline. Tosin tuokin kävely piti jakaa verkkoon