maanantai 20. kesäkuuta 2011

Omakohtainen ihmiskoe: viikko ilman verkkoa

Lähtötaso

Tunnustan olevani internetin heavy user. Käytän nettiä usein, tai oikeastaan se on päällä lähes koko ajan, läppärissä ja etenkin puhelimessa. Työkäytön päivittäisiä sovelluksia ovat sähköposti, Yammer, Messenger, LinkedIn, erilaiset työpaikan tietojärjestelmät jne ja luonnollisesti kaikki tiedostot ovat jollakin tapaa nettiyhteyden päässä. Monen muun nettiaktiivin tavoin olen integroinut satoja uutislähteitä RSS-syötteiden lukijoilla ja yhdistänyt sosiaalisen median palveluita Tweetdeckiin.

Myös vapaa-ajalla käytän nettiä jopa useamman kerran tunnissa. Google news, Ampparit, Facebook, Twitter, Google docs, Evernote ja monet muut sovellukset ovat Android-kännykässä ahkerassa käytössä. Jopa hieman ihmetellen täytyy tunnustaa että iltalukeminen on aika usein Twitter-feedin läpikäymistä puhelimen näytöltä, joidenkin sinne linkitettyjen kiinnostavien artikkelien lukemista sekä joidenkin tallentamista myöhempää tutustumista varten.

Diagnoosi on selvä. Huolimatta 70-luvun puolivälin huitteille sijoittuvasta syntymä-hetkestä, kyseessä on jonkin sortin nettiaktiivi. Ei ehkä pahinta laatua, mutta vahvasti sellaiseksi tunnistettava tapaus kuitenkin. Tehdäänpä siis ihmiskoe ja eristetään tämä yksilö internetistä viikon ajaksi. Työaikana tässä olisi isot haasteensa, mutta ensimmäisellä lomaviikolla tekosyitä ei ole.

Arkista harmia

Muutaman päivän ensihavainto on aika ilmeinen, arkirutiinit ja elämä vapaa-ajallakin tukeutuvat yllättävän pitkälti nettipalveluiden hyödyntämiseen. Viikon kokemukset tähän liittyen voisi kiteyttää seuraaviin näkökulmiin.

Näkökulma 1. Palvelu on netissä.
Loman ensimmäiselle viikonlopulle osuu ns poikien reissu Suurajoihin, siihen Classic Rallyyn siis. Erittäin antoisa ja vaiherikas viikonvaihde antaa aihetta tasata yllättäviä kulueriä jälkikäteen. Tavallisesti nämä hoidetaan kätevästi meilissä ja nettipankin siirroilla. Nyt turvaudutaan tekstiviesteihin ja ihan perinteiseen käyntiin pankin konttorissa. Tilisiirto pankin tiskillä tehtynä maksaa muuten nykyisin 5 euroa ja kestää noin puoli tuntia + matkat pankkiin, huhhuh.

Näkökulma 2. Tieto on netissä.
Googlesta ja Wikipediasta on nopea tarkistaa monta juttua. Ilman nettiä huomaa suhteen tietoon muuttuvan hieman. On aika jännää elää ihan vain sen varassa mitä sattuu ulkoa itse muistamaan. Maailma on muuttunut tässä suhteessa todella nopeasti. Nykyisin kaikki maailman faktat kulkevat taskussa mukana. Kukapa olisi uskonut 80-luvulla Aku Ankkaa lukiessa että sudenpentujen käsikirja on tavallaan totta vuonna 2011....

Näkökulma 3: Muisti on netissä.
Syksyllä katsastusmies huomautti toisella puolella etupään ala-pallonivelessä olevan alkavaa väljää. Mutta kummalla puolella, no hankala muistaa puolen vuoden jälkeen huoltoaikaa varatessa, kun sekin muistiinpano oli siellä kielletyssä internet-pilvessä. Samassa paikassa jossa pidetään kauppalistaa, kodin tekemättömien töiden listaa jne.

Toisaalta, monen arkisen jutun voi hoitaa toisinkin, ilman nettiä. Niinhän sitä ennenkin tehtiin. Ennen nettipaastoa ennakoin ääneen että kotityöt jäävät vähemmälle kun se talon puuhalista on siellä netissä. Vastakommentti oli lyhyt ja ytimekäs: ”Tulosta se!”.

Sosiaalinen media, narsismia vai aitoa vuorovaikutusta?

Viikko ilman Facebookkia antaa perspektiiviä miettiä myös hieman sen olemusta. Sosiaalisen median sanotaan aidosti rikastavan ihmisten välistä vuorovaikutusta. Toisaalta on esitetty muitakin näkökulmia. Sosiaalisen median on nähty perinteisen, aidon vuorovaikutuksen sijaan olevan eräänlainen julkinen tila, jossa ihminen on esillä. Myös eräs arvostamani ICT-alan yritysjohtaja tokaisi taannoin että ihmiset ovat pääsääntöisesti aika narsisteja Facebookissa.

Hmm, ehkäpä se on myös niin, Facebookissa ihmiset harrastavat voittopuolisesti vain poliittisesti korrekteja ja yleisesti arvostettavia asioita. Asioita jotka saavat päivityksen lukijoissa edes hieman kateutta tai ihailua aikaan tai muuten kertovat postaajan hyvästä mausta ja omista valinnoista. Facebookissa urheillaan, kokataan gourmeeta ja ollaan mukavia läheisille. Harvemmin kukaan lämmittää kuraläppäpitsoja lapsilleen tai löhöää sohvalla ilman aikeitakaan saada mitään järkevää aikaiseksi. Ja jos joku joskus harvoin on Facebookissa elämäntilanteeseensa tai itseensä pettynyt, niin sekin ilmaistaan instant-komiikan keinoin niin nasevasti että sinänsä paremmalla päällä oleva päivityksen lukija kokee alemmuuden tunnetta jo silkkaa ilmaisun taidokkutta ihaillessaan.

Facebook on julkinen tila, vähintään puolijulkinen. On aika luonnollista että siellä hieman valikoidaan mitä viestitään. Mieluummin sitä ihmisiä ihan livenäkin kohdatessa avaa keskustelun myönteisistä asioista. Miksi verkossa olisi toisin?

Olinko aidompi ilman Facebookkia? Viikon aikana katselin niitä suurajoja, näin kaverin mökillä läheltä joutsenperheen poikasineen, kävin parin viikon tauon jälkeen ahkerasti Hapkido-treeneissä, tein puutöitä, savustin kuhaa, kävin kylpylässä jne Tilannepäivitykset ja kuvat näistä jäivät nyt viikon aikana Facebook-ystäville ja tutuille jakamatta ja tuskin maailma siinä mitään menetti. Kun on muutamia vuosia tottunut Facebookkiin osana arkea, niin itse koki kyllä hieman menettävänsä. Tosin ensimmäiseen lomaviikkoon sopii tietty eristäytyminen...

Totesin että pidempiaikainen poissaolo Facebookista kaventaisi sosiaalista elinpiiriäni huomattavasti. Ei sitä nyt kaikille ehdi soitella tai laittaa kesälomaterveisiä tekstiviestinä usean kymmenen ihmisen jakelulla. Facebook on tehokas tapa olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Ei muuten tule montaa muuta kaupallista palvelua mieleen joita on käyttänyt monta vuotta putkeen päivittäin.

Netitön vapaa-aika, summa summarum

No niin, viikko ilman nettiä. Oliko se järisyttävä juttu? No ei oikeastaan. Netitön kausi osui ensimmäiseen kesälomaviikkoon. Tuolloin ei niin paljon haittaa se että jää ilman rss-feedien, Twitterin ja Facebookin personoitua uutisvirtaa ja laajan verkoston kuulumisia. Aluksi oli jopa hauskaa odotella tv:n uutisia ja säätietoja aina tietyynn kellonaikaan. Toisaalta taantuminen verkottomaan elämään pidemmäksi aikaa olisi kokonaan toinen juttu. Jo viikon kokeilun jälkeen koin jääväni jostain paitsi. Sanomalehti ja Ylen tv-uutiset olivat oikeastaan ainoita uutislähteitäni. Aktiivinen netinkäyttäjä tunsi tässä kohtaa tiettyä rajoittuneisuutta. Twitterin ja rss-feedien avulla olen arkentanut nettiin itselleni personoidun uutiskoosteen. Nyt katsoin ja luin vain ja ainoastaan ne samat uutiset kuin sadattuhannet muutkin. Jotenkin mieleen tuli Pohjois-Korea, vaikka toki tämä omani ja Kimin perheen harjoitteet ovat hieman eri mittaluokan kokeiluja...

Oliko verkoton viikko must-kokeilu vain osoittaakseen itselleen että siihen pystyy? No ei oikeastaan. Voisihan sitä koittaa elää ilman sähköäkin viikon ajan, vain osoittaakseen että pystyy siihen. Hieno juttu ehkä, mutta ei minusta itsetarkoitus.

Joku viikko sitten minulla oli ilo kuunnella Klaus Schwabin puhetta. Tuo maineikas WEF:n perustaja provoisoi yleisöään toteamalla että usein vertaamme teollista vallankumousta ja internet-vallankumousta toisiinsa. Hänen mielestään internet-murros on vielä suurempi. Perusteena se että internet integroituu kovaa vauhtia jopa persoonallisuuteemme! Viikon netittömän elämän elämän jälkeen tuntuu entistä enemmän siltä että Schwabin heitossa on ajatusta. Nykyinen netti palveluineen ei ole “vain” media. Arvelen että reilu 5 vuotta sitten en olisi tunnistanut itseäni tästä blogista, on huimaa pohtia mikä on tilanne vaikkapa 10 vuoden päästä!

Oli myös jännä huomata miten suhde puhelimeen muuttui viikon aikana. Ilman internettiä sen sijainnista ei ollut niin väliä. Itse asiassa alkoi tuntua paikoin turhalta kantaa sitä mukana vain siltä varalta että joku voi soittaa siihen. Voinhan soitella sitten myöhemmin takaisin. Pari vuotta sitten oli vitsi todeta että ”ai voiko tällä soittaakin?” Ei ole vitsi enää. Kännykkä on ainakin minulle kannettava nettilaite vähintään siinä missä kuin se on kannettava puhelinlaitekin.

Kaiken kaikkiaan netittömän viikon aikana huomasin kaipaavani netin uutisvirtoja, kavereiden kuulumisia ja elämää helpottavia palveluita. Toisaalta offline-olotila helpotti keskittymään hetkeen, ilman kännykän selailua. Virkistävä kokeilu.

Niin, mistä idea verkottomaan viikkoon? Sain sen korvatessani kahvitauon kävelyllä toimiston viereisellä luonnonsuojelualueella. Hyviä ideoita syntyy siis myös offline. Tosin tuokin kävely piti jakaa verkkoon